IV - Boris

"When I turn back to face Boris, I see him lying down on the cement, holding his gun. His body is all wrong. I mean, his body is all right, but it is all wrong for shooting a weapon. The stock is not even in the dent between his shoulder and chest. It is resting, flying, somewhere above.

»Boris», I say. »Do I look like an ocean to you?»

He puts his gun down and sits on the cement. »No», he says.

»Then why are you getting carried away?» I ask. »There is no need to start on the cement. I am sure you are not that bad.»

Boris laughs. He laughs for a long time, his teeth showing and his nose twitching. »I really am that bad, though», he says."

Shani Boianjiu: The People of Forever are not Afraid (2012), s. 40

III - Sotamies Ignatov

"Istumme varusvarastossa lajittelemassa komppanian kamoja: sotilastakkeja, luotiliivejä ja kypäriä - kaikki lojuvat huoneen nurkassa yhdessä suuressa kasassa. Vääpeli on käskenyt meidän lajitella ne. Pihistämme kaikessa hiljaisuudessa itsellemme luotiliivit ja kypärät.

Liivit ovat surkeassa jamassa: ne ovat uskomattoman likaisia, öljyn ja bensiinin tahraamia, puolet suojalevyistä puuttuu, ja taskut ovat täynnä multaa, mutta parista kolmesta liivinrähjästä saa koottua yhden kokonaisen. Joissakin liiveissä on veritahroja.

Lenksu näyttää meille liivin rintasuojassa olevaa luodinreikää. Suojan sisäpuolella on iso veritahra. 

»Sotamies Ignatov, viestikomppania, A Rh+», hän lukee kauluksen känteestä.

Jatkamme työntekoa puhumatta sanaakaan."

Arkadi Babtšenko: Sodan värit (2006), s. 83

II - Peto

I - Lähtö

               "Niin varmoina,

                niin komeina,

                niin kauniina vasten yön tummaa pimeää,

                he lähtevät sotaan

                         isänmaan."